Valinnanvapauden ongelmia

Eilen päätimme sotelautakunnassa kannastamme hallituksen esityksestä soteuudistuksen valinnanvapaudesta. Lähes viiden tunnin ja 66 muutosesityksestä äänestämisen jälkeen lopputulos on hyvin kriittinen hallituksen esitykselle. Näin intensiivistä yhden asian käsittelymaratonia lautakunnan kokouksessa ei ole minun aikanani ollut! Seuraavaksi asia etenee kaupunginhallitukseen.

Esitys on toki parantunut aikaisemmasta: viranomaispäätökset ovat selkeästi maakunnalla, pakkoyhtiöittämisestä on luovuttu ja palvelujen järjestäminen on viety isommille harteille eli maakunnalle (joiden määrä toki liian iso).

Mutta kritiikin lista on pidempi:

1) Me lautakunnassa olimme kaikkien huolissamme terveys- ja sosiaalipalvelujen integraatiosta. Tulevassa mallissa osa palveluista on sotekeskuksissa, osa liikelaitoksissa ja osa asiakassetelein tuotettua. Katsokaapa kuvioita järjestelmästä: vähänkään heikommassa asemassa olevan asiakkaan on vaikea hahmottaa, kuka antaa mitäkin palvelua. Tarkoitus on ohjata asiakas yhteen putkeen, mutta toteutuuko tämä todella? Tarvitaan ainakin massiivisesti parempaa ohjausta ja asiakastietojen jakoa toimijoiden kesken. On todella suurena vaarana, että palvelut pirstoutuvat, mikä ei auta paljon palveluja tarvitsevia. Ja tämä ei edistä terveyserojen kaventamista, joka oli koko uudistuksen tavoite. Onko valinnanvapaus vain hyvinvoivia flunssapotilaita varten?

Lautakunnan enemmistön mielestä tarvitaan sotepalvelujen uudistus, mutta ei tässä muodossa, vaan sen selkeänä tavoitteena tulee olla juuri terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, palvelujen tasavertainen saatavuus, palvelujen integraatio, osallisuus ja asiakkaiden itsemääräämisoikeus. Ja tietysti järjestelmän tulee vastata ikääntymisen aiheuttamiin menojen kasvuun.

2) Menot ovatkin se toinen ongelma. Toki on hienoa, että ihmiset saavat valita, ainakin ne, jotka siihen pystyvät. Mutta tämä maksaa. Ja koska valtiolta tulee tietty summa jokaisen listautuneen potilaan hoitoon, eikä maakunnalla ole verotusoikeutta, mistä ne kasvavat kustannukset otetaan? Jäljelle ei jää paljon muuta kuin asiakasmaksujen korottaminen tai palveluista tinkiminen (tässä läpi meni muutosesitykseni, myös asiakasseteleiden transaktiokustannusten ongelmasta). Voidaan heittää hyvästit Helsingin ilmaisille terveyskeskuskäynneille?

Esimerkiksi suun terveydenhuollossa nykyisen Kela-korvauksen turvin yksityisiä käyttävien siirtyminen sotekeskuksiin ei ole todellakaan ilmaista. Myös mainontaan menee rahaa. Markkinoinnille, joka voi johtaa myös harhaan, tarvitaan ainakin selkeä ohjeistus. Ja kuka valvoo, miten ei-kapitaatio -osuudella toimijat kikkailevat (sen ongelmana on kannuste tuottaa lisäpalveluja ja onneksi ei-kapitaatio osuus on korvausmallissa pienempi kuin kapitaation)?

3) Yllä mainitut asiat ovat jo tuttuja aiemmilta kierroksilta. Tässä lausuntokierroksella erityisesti ongelmana on maakunnan liian rajoitettu valta. Jos maakuntaa varten tehdään demokraattinen hallinto, pitäähän sillä valtaakin olla? Kuitenkin hallitus esittää, että maakunnalla ei olisi esimerkiksi sen tarvitsemaa valtaa asiakassetelien määrittelyssä. Asiakasseteli on nyt määritelty myös erikosaloille, joissa yhtenä uhkana on se, että esim. leikkaava henkilöstö valuu yksityisille firmoille, jolloin päivystyksiin ei riitä henkilöstöä. Asiakassetelien alat tulisi määritellä uudestaan. Ylipäänsä asiakassetelit toimivat eriarvoisesti niille, joilla ei ole niin vahva kyky arvioida ja valita palveluja isosta valikoimasta. Sinänsä en kuitenkaan vastusta asiakasseteleitä, niiden hyöty riippuu yksittäisestä palvelusta.

Miksi maakunta ei saa myöskään päättää, mikä erikoisala sotekeskuksiin sijoitetaan? Kiinnitimme huomion myös siihen, että jos erikoissairaanhoito pirstoutuu/yksityistyy, miten ensihoidon toimivuus turvataan ja miten takaamme julkisen puolen osaamisen poikkeustilanteissa, jopa kriiseissä?

4) Lakiesityksessä on myös useita epäselvyyksiä: mitä tarkoittaa sotekeskuksiin sijoittuva ”yleislääketiede”. Entä, mitä tapahtuu sotekeskuksen konkurssissa? Mikä on henkilöstön työsuhteiden asema tulevaisuudessa? Entä mitä tarkoittaa käytännössä julkisen puolen pakko jalkauttaa sosiaalipuolen palveluja sotekeskuksiin, mikä sinänsä tuo palveluja yhteen, mutta jääkö tämä julkisen korvattavaksi, mikä ei ole kilpailuetu?

5) Yksi todella iso kysymys on, mitä tapahtuu vuonna 2023, kun sotekeskuksiin listautumattomat asiakkaat listataan automaattisesti ”parhaiten saavutettavissa” oleville asemille. Muodostuuko tässä kikkailua? Ainakin pitäisi olla jonkinlainen laadunseuranta ennen kuin tällaiseksi automaattiseksi listaajaksi pääsisi. (Ja niin se laatu, sen seuraaminen onkin hyvä kysymys, kenellä todella on siihen resursseja.)

Entä työterveys, sen asema olisi pitänyt ratkaista ensin? Nythän voi hyvin käydä niin, että työterveysyritykset voivat houkutella melko terveet jo listautumaan omiin sotekeskuksiinsa ja hoitaa heitä kahdesta pussista: työnantajan ja valtion. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä?

Lautakuntamme yksimielisesti kiinnitti myös siihen huomiota, että ruotsinkielisiä ei kohdella esityksessä tasa-arvoisesti. Tämä on korjattava.

Myös alle 18-vuotiaiden suun terveydenhuolto on korjattava lakiesitykseen. Meillä ei ole varaa jättää hampaita hoitamatta ennaltaehkäisevästi.

Läpi meni myös esitykseni siitä, että henkilöstön koulutus ja tutkimustyö on turvattava ja tähän on valtion varattava rahat.

Me lautakunnan vihreät seisomme lautakunnan lausunnon takana. Ainoa kohta, jossa olimme eri mieltä kuin enemmistö oli sosiaalipalvelujen laaja tuominen sotekeskukseen. Vaikka tällä olisi integraatiota lisäävä vaikutus, pirstaloituisivat liikelaitoksen puolella olevat sosiaalipalvelut vuorostaan (viranomaispäätösten jäädessä sinne).

Summa summarum, laki on palautettava valmistelupöydille ja esimerkiksi tasa-arvovaikutukset selvitettävä. Ja ainakin aikataulu on edelleen mahdoton, jotta suomalaiset sotepalvelut eivät ajaudu kaaokseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *