Perhekeskukset ja kehitysvammaisten kilpailutukset

Tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa päätettävänä on erityisesti kaksi suurta asiaa: kehitysvammaisten asumisen ja työ- ja päivätoiminnan kilpailutukset sekä Kallion perhekeskus.

Omaiset ja alan toimijat ovat olleet olleet kilpailutuksista huolissaan monta kuukautta. On selvä, että nykyinen esitys ei lautakunnalle käy sellaisenaan. Asumispalvelujen kilpailutuksen sisällössä on paljon liian suuria ongelmia, jotka on korjattava ennen etenemistä: on oltava varma, että vammainen saa jäädä asumaan nykyiseen kotiinsa, ketään ei pakoteta Helsingin ulkopuolelle ja omaan asuinpaikkaansa voi vaikuttaa, henkilöstön osaamisesta saatava enemmän pisteitä (se kuuluisa laatu!) ja selvitetään hintakaton vaikutukset sekä mahdollisuus pyytää laajemmin palvelun tuottajilta verotietoja. On myös todella ikävä tilanne, että vaikka me päättäjät olemme korostaneet, että juuri tässä kilpailutuksessa on kaupunkilaisia kuultava tarkoin ja vaikka tilaisuuksia onkin järjestetty enemmän kuin yleensä, niin ihmisistä ei tunnu, että heitä olisi aidosti kuultu. Ei riitä, että otetaan kommentteja vastaan, vaan on vastattava kysymyksiin ja kerrottava, miten palaute on vaikuttanut lopulliseen kilpailutusesitykseen. Näyttää siltä, että palautamme asian valmisteluun.

Toinen asia, johon olen keskittynyt paljon viime vuosina, on perhekeskus. Ensinnäkin kuulemme arviota Itäkadun perhekeskuksen pilotin toimivuudesta.

Ensimmäinen yllätys tuli aivan sen alussa, kun kävi ilmi, että lautakunnan linjaamaa alle 1-vuotiaiden lähineuvola-konseptia ei oltu huomioitu. Nyt lähineuvolaa kokeillaan Kivikossa, josta on pitkähkö matka Itäkeskukseen. Kovin moni ei ole tätä Kivikon palvelua löytänyt, mutta asia on kokeiltava kunnolla loppuun, ennen kuin asiasta tehdään johtopäätöksiä. Tärkeintä on se, että palveluiden keskittäminen (on siis ensisijaisesti hienoa, että perhekeskuksesta kaikki palvelut saa saman katon alta) ei merkitse sitä, että osa perheistä jättää tulematta. Nyt esimerkiksi Kivikon pistetta ovat käyttäneet paljon maahanmuuttajat. Esitän, että Kivikon lähineuvolaa mainostettaisiin enemmän (nyt netistä ei löydy juuri mitään), palautetta kehittämisestä kerätään myös avoimin vastausvaihtoehdoin ja kotikäyntejä kokeiltaisiin enemmän.

Sitten itse Itäkeskuksen perhekeskuksesta, jossa kävin myös tutustumassa aivan äskettäin: itse konsepti eli kaikkien palvelujen saaminen moniammatillisesti saman katon alta on hyvää ennaltaehkäisevää työtä, mutta sen onnistuminen on vaarassa johtuen tilojen ja muun infrastruktuurin, kuten IT-järjestelmien, ongelmista. Tämä on surkea tilanne sekä itse hyvälle konseptille (joka saa siis edelleen paljon kiitosta työntekijöiltä) että työntekijöille. Rauhallisia taustatyötiloja ei ole tarpeeksi ja tilojen varausjärjestelmä sekä ilmoittautuminen takkuavat. Onneksi kyse on pilotista, mikä merkitsee, että kaikesta pitäisi nyt oppia ja kehittää mallia eteenpäin. Parannuksissa on kuitenkin edettävä ripeästi, jotta henkilökunta pääsee tekemään työtään mahdollisimman hyvin.

Käynnin perusteella mallista löytyy todella myös paljon positiivista, esimerkiksi avoneuvola on osoittautunut hyvin suosituksi ja tarvitsisi lisää työntekijöitä. Pidempi aukioloaika on helpottanut asiakkaiden arkea, mutta vaikuttaa siltä, että ihan klo 20 asti keskuksen ei tarvitsisi olla auki. Aukioloaikoja seurataan, mutta johtopäätökset optimaalisista ajoista (luultavasti 7-20 sijaan jotain 7.30-18.30 välillä) kannattaa tehdä pian. Olisi hienoa, jos sairaalaan matkustamisen sijaan perhekeskuksesta saisi myös HUS:n palveluita, kuten ultrakäynnit. Asiakaspalautteen keräämisen pitäisi olla parempaa, jotta tiedettäisiin, mihin mallia asiakkaan näkökulmasta tulisi kehittää.

Itäkadun perhekeskuksen oppien tulisi nyt ohjata voimakkaasti vuonna 2019 avautuvan Kallion perhekeskuksen suunnittelussa. Olen esittämässä, että a) huolehditaan riittävistä taustatyöpisteistä työntekijöille, ml. hiljaiset huoneet (niitä onkin suunnittelussa Itäkatua enemmän), b) aukioloaikoihin lautakunta palaa kuultuaan lopullisen arvioinnin Itäkadun perhekeskuksen kokemuksista, c) tilan- ja ajanvarausjärjestelmän on toimittava, d) varmistetaan tilat järjestöyhteistyölle ja asiakkaiden mukavalle oleskelulle perhekahvilan muodossa, e) varmistetaan HUSin erikoissairaanhoidon jalkautuminen, f) sisustetaan tila lapsiystävällisesti (nyt Itäkadun perhekeskuksen seinät ovat värikkyyden sijasta ankeita) ja g) jatketaan jalkautumisen kehittämistä, mm. kotikäyntien muodossa. Yksi suuri kysymysmerkki minulle on, että riittävätkö tilat, varsinkin kun alueella lapsimäärä kasvaa roimasti. Minulle on kuitenkin vakuutettu, että riittävät.

Muut sosiaali- ja terveyslautakunnan kirjoitukseni löydät täältä.

 

Yksi vastaus artikkeliin “Perhekeskukset ja kehitysvammaisten kilpailutukset”

  1. Laura Nordström sanoo:

    Teen myös esityksen lastensuojelun resursseista: “Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo, että lastensuojelun avo- ja sijaishuolto tulisi tulevaisuudessa resursoida niin, että keskimääräinen lapsimäärä työntekijää kohden olisi enimmillään noin 30 lasta. Lastensuojelun resursseista ja kehittämistoimenpiteistä raportoidaan lautakunnalle vuosittain.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *