Demokraattinen metropoli sotepalveluiden järjestäjäksi

Tänään käytiin pitkä keskustelu sotelautakunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta. Vaikka olen seurannut asiaa lähes kyllästymiseen saakka valtion tasolla hallitusryhmässämme, oli tämänpäiväinen keskustelu varsin kiintoisa.

Meidän näkökulmastamme virkamiesten esittelemä pohja lausunnolle oli varsin hyvä, vaikkakin siihen tehtiin muutamia kannatettavia täsmennyksiä.

Samaa mieltä olimme lautakunnassa siitä, että lakiesitys lähinnä monimutkaistaa hallintoa, eikä tuo parempia palveluja, joita sillä ajetaan takaa. Ongelmana tässä ovat niin kutsutut perustason alueet,  jotka  sotkevat sitä selkeää mallia, jossa sote-alueet vastaisivat kokonaisuudessaan sote-palveluiden järjestämisestä. Myös erityisvastuualueen rooli on omiaan lisäämään sekavuutta. (Esityksessä siis sotealue vastaa pääasiassa palveluiden järjestämisestä hankalalla vastuukuntamallilla, perustason alue voi järjestää osan palveluista ja erityisvastuualueet koordinoivat.) Esityksessä on huonosti esillä, mitä muutoksia sosiaalipuolelle tehdään ja miten taataan yhteistyö kunnan muiden toimialojen kanssa

Yhdestä  (alla olevassa) muotoilusta  kävimme pitkän keskustelun ja valitettavasti meidän kanta hävisi.

Viraston esitys oli ”Lopuksi lautakunta toteaa, että mikäli pääkaupunkiseudun todellista sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota tavoitellaan, tämä voitaisiin toteuttaa kuntayhtymämallilla nykyisen HYKS-alueen tai mahdollisesti koko Uudenmaan maakunnan käsittävällä sosiaali- ja terveysalueella ilman perustasoa.”

Me vihreät olemme kannattaneet johdonmukaisesti laajoja sotealueita, joissa yhdistetään perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut. Tämä auttaisi kansalaisia saamaan palveluja mahdollisimman tasa-arvoisesti.  Nyt hallitus esittää Uudellemaalle yhtä sote-aluetta, mutta kuutta perustason aluetta (ml. Helsinki). Kuten muuallakin tuottavat nämä perustason alueet ongelmia, sillä ne pirstaloivat palveluiden järjestämisen.  Siksi kannatimme yllä mainittua viraston pohjaa, jossa kritisoidaan esitystä ja annetaan kaksi vaihtoehtoa: paras olisi pelkkä suurempi sotealue ja jos tämä ei onnistu, niin nykymalli. Me halusimme kuitenkin lisätä tähän, että laajan sotealueen tulisi olla demokraattisesti hallittu, kuten vaaleilla valittu metropolihallinto (kts. kantamme aiemmin tähän), jotta päätöksenteko ei karkaa pois kuntalaisten käsistä.

Tämä ehdotuksemme hävisi demareiden Maija Anttilan ehdotukselle, joka kannatti nykyjärjestelmässä pysymistä ja vastusti laajempaa sote-aluetta. Hän on avannut blogissaan keskustelua omasta näkökulmastaan. Hän perustelee tuolla asiaa huolella siitä, että laaja järjestäjä voisi lähteä ostamaan palvelut yksityisiltä. Me olemme kuitenkin korostaneet, että järjestäjä ja tuottaja voivat olla eri tahoja, jolloin metropoli voisi olla järjestäjä ja kunta tuottaja. Lakiesityksessä nämä onkin erotettu, mutta toimeenpanon puolella on epäselvempää, koska  puhutaan mm. henkilöstön siirtymisestä kuntayhtymälle, jolloin järjestäjä ja tuottaja olisivatkin samoja. Nykyisinkin palveluiden ostaminen on mahdollista muilta, mutta se ei ole tarkoittanut massiivista ostamista yksityiseltä sektorilta. Myös me kannatamme vahvoja julkisia palveluja. Nykymallin ongelma on kuitenkin se, että se ei tuo perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa ja sosiaalipalveluja tarpeeksi hyvin yhteen, varsinkaan muualla kuin Helsingissä.

Katsotaan, miten kannan käy seuraavaksi kaupunginhallituksessa.

Lue muut kirjoitukseni sotelautakunnasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *