Välimerestä ja maahanmuutosta

Eilen komissio teki esityksensä siitä, mitä Välimeren tragedialle tulisi tehdä. Hyvä, että asia on vihdoin taas kunnolla agendalla. Tällä kertaa ei saa käydä niin kuin vuonna 2013, jolloin perustettiin isoiden puheiden saattelemana työryhmä selvittämään tilannetta, mutta tarpeeksi ei saatu aikaan.

Komission esitys on kuitenkin liian heikko ja siinä on jopa huonoja esityksiä. Tämä ei sinänsä ole yllätys, kun puhutaan niin ristiriitaisesta asiasta kuin maahanmuutto. Merkittävää on, että turvapaikanhakijoiden solidaarisempaan jakamiseen EU-maiden välillä on vihdoin konkreettisia esityksiä taakanjaosta. Lisäksi esitetään, että EU ottaisi suoraan kriisialueilta (kuten Syyriasta) 20 000 uutta pakolaista, mikä merkitsee vain 293 uutta pakolaista Suomeen.

On täysin vastuutonta, että tuleva hallitus vastustaa ensimmäistä eli sitovaa turvapaikanhakijoiden taakanjakoa jäsenmaiden kesken. Miten voidaan ajatella, että on oikeudenmukaista, että eteläisimmät EU-maat saavat hoitaa pakolaisten vastaanottamisen muiden puolesta? Tai miettikää vaikka EU:n ulkopuolisia maita, jotka ottavat vastaan naapurimaistaan pakenevat? Miltä tuntuisi, jos Suomessa olisi pakolaisia kolmasosa väestöstä, kuten Libanonissa?

Huonoa komission esityksessä on, että siinä ei ehdoteta luotavan tarpeeksi laillisia keinoja (huterien salakuljettajien laivojen sijaan) saapua Eurooppaan, ei vain turvapaikkaa hakemaan, vaan myös töihin. Yllä mainittu 20 000 uuden pakolaisen ottaminen ja Blue card-järjestelmän uusiminen kuuluvat toki tähän, mutta eivät ole tarpeeksi. Tarvitaan humanitäärinen käytävä, jota kautta pakolaiset pääsevät hakemaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti turvapaikkaa.

Paljon epäselvyyttä on nykyisten Frontexin operaatioiden Tritonin ja Poseidonin mandaatista rajavalvonnan lisäksi pelastaa ihmisiä merestä. Pelastamista pitää toki jo oikeudellisista syistä tehdä, mutta nykyisten operaatioiden (toisin kuin aiemman Mare nostrumin, jonka päättyessä kuolonuhrien määrä on kasvanut) tavoitteena ei ole pelastaminen, vaan muurin pystyttäminen Välimerelle. Operaatioiden rahoituksen lisääminen ei siis välttämättä ratkaise ongelmia, vaan operaatioiden tarkoitukseksi pitää asettaa Euroopan parlamentin tahdon mukaisesti nimenomaan ihmisten pelastus tai aloittaa uusi operaatio tätä varten. Muutenkin parlamentin 29.4. hyväksymä kanta koko asiaan on hyvä ja sitä kannattaa käyttää keskustelun pohjana.

Hyvää komission esityksessä on ehdotus toimimisesta salakuljetusta vastaan (mutta ei esitetyllä sotilasoperaatiolla!), eteläisten maiden vastaanottojärjestelmien auttaminen ja tukeminen ja yhteisten menettelyjen korostaminen, mutta miksi huomio kiinnittyy liikaa rajavalvonnan (mm. Frontexin oikeuksien lisääminen tässä) tehostamiseen ja niin vähän muuttoliikkeen alkuperäisten syiden, köyhyyden ja turvattomuuden, poistamiseen? Mikä logiikka on Suomessa tai muilla mailla vähentää kehitysapua samalla kun ollaan huolissaan ihmisten halusta päästä Eurooppaan? Ja vielä aikana, jolloin kehitysavun pitäisi olla jo siellä 0,7 prosentissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *