Yömetro Helsinkiin

Metro on nopea, tehokas ja kaikkein luotettavin joukkoliikenneväline. Tänä päivänä sen olemassaolo Helsingissä tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta prosessi maailman pohjoisimman metroradan rakentamisesta oli pitkä eikä päätös ollut yksimielinen. Valmistuessaan vuonna 1982 metrohanke oli Suomen suurin yksittäinen investointi, josta tänä päivänä nauttii lähes 60 miljoonaa vuosittaista matkustajaa. Mielestämme on lähes häpeällistä, kuinka heikosti olemassa olevaa intrastruktuuria hyödynnetään.Lue lisää »

Raiteilla ympäri kaupunkia

Joskus päähänpinttymä voi viedä pitkälle: sain viikonloppuna vihdoin päätökseen pitkäaikaisen projektini ajaa läpi kaikki Berliinin metro- ja s-bahn -linjat. Projekti alkoi puhtaasta rakkaudesta metroon, tuohon hieman jännittävään maanalaiseen taukoamattomaan ihmisvilinään. Kaiken ajelemisen hyvänä sivutuotteena tuli nähtyä kaupunkia paljon laajemmin kuin peruskulmilla pyöriskellen. Omassa kotikaupungissakin tekisi hyvää aina välillä antaa metron (no, Helsingissä uusia linjoja odotellessaLue lisää »

Berliini tuoksuu metrolle

Jokaisella kaupungilla on oma tuoksunsa. Minulle Berliinin oma tuoksu lehahtaa sieraimiin Alexanderplatzin metroasemalla. Se tuoksuu suurkaupungille. Se tuoksuu koliseville metrovaunuille ja tunneleissa puikehteleville ihmisille. Vasta tänään sain tietää, että tuoksu on todella ”metron tuoksua”, sillä se tulee öljystä, jolla tehdään metrokiskojen välisistä puupölkyistä kestäviä. 

Junalla Moskovasta Nizzaan – oodi junille

Moskovan aurinko paahtoi Belarusskaya-asemalla. Verrattuna itään päin menevien junien asemiin, asema oli vähemmän eksoottinen, lähes unelias. Miliisit juttelivat auringossa kovistelun sijaan. Ulkoiset puitteet olivat kuitenkin samat kuin yleensä venäläisellä juna-asemalla: englantia puhumattomia lippuluukkutätejä, ihmisiä isoine kapsäkkeineen, pientavaranmyyntiä aseman ulkopuolella aina cd-levyistä vanhan mummon myymiin mukeihin. Kaikilla on kiire jonnekin, varsinkin viereiseen metroon.